Hassua. Yöllä tulin kirjoittaneeksi pitkien keskustelujen päätteeksi siitä, miten jotkut ovat niin läsnä. Se on niin totta. Tuo uusi tuttavuus oli kiinnostunut minusta. Se on hämmentävää huomata. Johtuuko se tosiaan minusta? Lähetänkö jotain värinöitä ihan todella? En minä hänestä erityisemmin kiinnostunut, ihan mukavalta vaikuttava tyyppi kuitenkin. Ja tosiaan taito olla läsnä.
Ihmettelin vähän, kun hän tuli äijien saunasessiosta ikään kuin kesken pois. Oli kertonut tulevansa pitämään minulle seuraa ja juttelemaan. Kyseli kaikkea ja vaikutti olevan hyvin kiinnostunut suhteemme tilasta (tiesivät jo tullessaan, ettei meillä mikään idylli ole). Jossain vaiheessa halusi välttämättä sähköpostiosoitteeni ja laittoi viestinkin. Mainitsi sivulauseessa, että onhan tässä kiinnostuksessa myös se yksi puoli: "niin kuin kaikilla miehillä". En ottautunut tuohon replaan mitenkään, vaikka jossain toisessa tilanteessa olisin saattanut pikkuflirtillä vastata.
En usko, että hänen kanssaan erityisemmin alan kirjoitella. Mutta aina tuollainen ihminen, joka on läsnä ja kiinnostunut, on mielenkiintoa herättävä. Miten minun polulleni nyt osuukin noita ihmisiä, jotka ovat niin auttavaisia ja hyviä kuuntelemaan? Osaankohan minä olla jollekulle sellainen jos joku sitä tarvitsee vai olenko juuri nyt itsekkään itseparantamisen tarpeessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti