Joillain miehillä, ja varmaan naisillakin, tuntuu olevan taito olla läsnä. He osaavat tulla luo, katsoa silmiin ja koko olemuksellaan viestiä, että ihan totta olet jotain erityistä. Eivät he mitään lupaa, mutta saavat jotain. Niin, puhun seksistä ja yhdenillan suhteista tai pikaromansseista.
Onkohan se niin, että kun eroaa, alkaa jossain vaiheessa kaivata läheisyyttä kovasti. Niin ainakin joistain blogeista voi lukea. Tavallaan se on hienoa, että noita läsnä olevia on silloin tarjolla ja heitä voi "käyttää" tuomaan hyvän mielen. Ei velvotteita "no hard feelings- just fun". Mutta toisaalta sellaisen sylin jälkeen voi olla taas entistä yksinäisempää.
2 kommenttia:
Olla läsnä. Se on taito mitä tarvitaan. Parisuhteesakin. Mä en oo sitä osannut. Mutta ehkä mä alan pikkuhiljaa oppimaan. En tiedä johtuuko siitä vai siitä että yleensäkin seuraan ympäristöäni eri tavalla kuin ennen, mutta musta tuntuu että ihmiset "huomaavat" mut nykyään ihan erilailla kuin ennen. Mutta yhdenillan jutut. Vaikka kokemusta asiasta ei olekaan, voisin kuvitella että vaikutus olisi vähän sama kuin viinalla. Nousukiidossa on ihan huumassa ja seuraavana päivänä helvetillinen morkkis. Riippuu tietenkin omasta luonteesta kuinka asiat ottaa, mutta luulen että omalla kohdalla asia olis näin. Varmaan riippuu vielä siitäkin kuinka usein sitä harrastaa.
Mutta kyllä sitä läheisyyttä on alkanut kaipaamaan. Todella kovasti. Eikä siihen kaipuseen riitä se että halaa lapsiaan. Rakkaus omaan lapseen on kuitenkin ihan eri juttu kuin aikuisen ihmisen läheisyys.
Kiitos, Make kommentista. Niin se on, että läheisyyttä kaipaa kyllä. Seksuaalisuus on kuitenkin iso osa arkea. "Anna meille meidän jokapäiväinen seksimme." Ja senhän ei siis tarvitse olla yhdyntä. Niin se on, että aikuisen ihmisen syli on lämmin paikka. Onhan se kivaa kun on joku, jonka sylissä voi hetken levätä.
Lähetä kommentti