Tänään liikuin netissä varomattomasti. Luulen, että saatan tulla löydetyksi erään ystäväni (Mr M) toimesta. No, ei se minua haittaakaan, vaikken kyllä blogista kertonut olekaan. Ehkä hän kommentoi löytöään, jos kokee sen tarpeelliseksi. Joka tapauksessa hän on erityinen, vaikkei tätä minusta tiennytkään.
Tänäänkään en saanut keskustelua eteenpäin. Kirje tosin oli kadonnut. En pysty muistamaan, mihin laitoin sen eilen. Ehkä mies vei sen aamulla? En kysynyt. Hänen kotona läsnäolonsa rajoittui puolen tunnin visiittiin ennen harrastuksia. Sen jälkeen puhuimme niitä näitä ja lasten asioihin liittyviä juttuja. Lähdin nukkumaan. Tosin päädyin naputtelemaan vielä blogia.
Minun päiväni oli hyvä. Olin lapsille läsnä. Se tuntui olevan nyt tärkeintä. Meillä oli hauskaa yhdessä. Teimme arjen askareita yhdessä ajan kanssa. Kuinka pienistä asioista voikaan olla onnellinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti